Ympäristöalan viranomaistoiminta

Kurssin aikana tutustuttiin mm. kaavoituskäsitteisiin. Pohjavesiprojektin yhteydessä käytettiin QGis ohjelmaa, josta ei nyt tässä yhteydessä ole kuvaa salassapitovelvollisuuden vuoksi.  

Ympäristöalan viranomaistoiminta

"Moduulissa opitaan maankäytön suunnittelua, ympäristöterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä syy-seuraussuhteita, ympäristöjohtamista sekä ympäristöön ja työsuhteisiin liittyvää lainsäädäntöä.

Opiskelija osaa

• paikkatietojärjestelmien perusteet ja tuottaa teemakarttoja
• arvioida ympäristön vaikutusta terveyteen ja turvallisuuteen
• kaavoitusprosessin"

Tässä kohtaa pitää heti alkuunsa sanoa ääneen, että opiskelen itselleni ja teen sisällöt itselleni. Käytin QGIS karttaohjelman käyttöön ja itsenäiseen opiskeluun huomattavan määrän tunteja. Samoin Pohjavesiprojektiin, josta lyhyesti alla. Lakiosio jäi toteutuksen osalta melko kaukaiseksi opiskelijalle (käytännön ja tentin yhdistyminen, sekä sisältöjen lukemisen ohjeistus). 

Pohjavesiprojekti

Tätä en voi aiheena avata, sillä minulla on salassapitovelvollisuus. Projekti oli erittäin mielenkiintoinen, sillä vesi on se juttu, joka minua kiinnostaa. Kolusin saamani alueen lähes maanisesti läpi ja otin yhteyttä paikallisiin, jotta sain epäselvät tiedot selville. Tietojen kerääminen taitaakin olla yksi vahvuuteni ja raportointini kehittyy koulun ohessa. Projekti perustui pohjavedenpilaamiskieltoon ja vesilakiin sisältöineen = YVA, ympäristövaikutusten arviointimenettely. Teimme alustavaa pohjatutkimusta eli kyseessä oli jälleen oikea projekti, jossa teimme asioita oikeille yrityksille. Tällainen tekeminen miellyttää minua suuresti yhdistettynä itsenäiseen työskentelyyn. 

Ympäristöpsykologia

Nappaan tähän suoraan yhden osion esseestäni. Osio kuvaa lyhyesti aihetta ja pohdintojani aiheeseen. Tuo kirjoitustapa, jossa aloitan vuosiluvuilla, ei ole se suositeltu tapa, mutta menköön nyt tässä: 

"Ympäristöpsykologia sai alkunsa 1950 – luvun sairaalaympäristöjen käyttäytymisvaikutuksen tutkimuksena. 1960 – luvulla alettiin pohtia saastumisen ja kaupungistumisen kautta mm. asumista ja ympäristön viihtyvyyttä.  Tässä yhteydessä nousivat esiin myös liikenneturvallisuuteen ja riskien arviointiin liittyvät asiat. Suomessa aihetta on opetettu 1960 – luvun lopulta saakka yliopistoissa. Tuo oli aikakautta, jolloin kaupungistuminen oli nopeimmillaan. Monitieteisesti ympäristöpsykologiaa tutkittiin 1970 – luvun alussa, kun haettiin asumisen yhdyskuntamalleja. Tuolloin aihepiiriä tutkivat Tampereen yliopistolla niin psykologia, sosiologia kuin rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelukin. Vasta 1980 – luvulla aihepiiri otettiin mukaan arkkitehtuurikoulutukseen ja -tutkimukseen. Tuolloin ilmestyivät myös alan ensimmäiset oppikirjat. 2000 – luvulla mukaan otettiin viher- ja luontoympäristöjen vaikutus. (Korpela, 2010, s. 338 – 344) 

Epäkohtana aiheesta lukiessani nousee mieleeni se, että jatkuvasti toistuu ”ihmisläheisimpien ympäristöjen aikaansaaminen”. Pohdin monesti lukiessani erilaisia lähteitä ja asioita eri aiheisiin liittyen, että miten hyvin ihminen osaakaan sivuuttaa sen seikan, että olemme populaationa osa luontoa, joka ei ole luonnon yläpuolella. Ympäristöpsykologian historiastakin on luettavissa, että vasta 2000 – luvulla ihminen ikään kuin herää antamaan tunnustusta luonnolle todeten, että luonto mm. antaa henkistä hyvinvointia ja auttaa jaksamiseen."

Korpela, K. (2010). Ympäristöpsykologia. Teoksessa. P. Nieminen, V. Nevalainen & J. Holma (toim.)  Psykologin ammattikäytännöt. Helsinki: Edita. ss. 338-344. Haettu 18.2.2020 osoitteesta: https://www.researchgate.net/publication/312490913_Ymparistopsykologia

Loppuphdintana vielä kohtaan: Epäkohtana aiheesta lukiessani nousee mieleeni se, että jatkuvasti toistuu ”ihmisläheisimpien ympäristöjen aikaansaaminen”. Ihmisiä on koko ajan enemmän ja enemmän, meitä on jo liikaa. Mitä tämä ajattelutapa aiheuttaa ekosysteemeille?