Katso miten kaunis se on. Kuuntele, näe ja koe se. Istu hiljaa paikallasi ja anna luonnon puhua oman kokemuksesi kautta, sillä ääntä sillä ei ole.
Se ääni, jota emme halua kokea tapahtuu siinä kohtaa, kun ekosysteemipalvelut lakkaavat toimimasta. Jäljelle jää viimeinen taistelu olemassaolosta.
Antroposeeni, ihmisen aikakausi. Suhtautumisemme ympäristöömme näkyy toiminnassamme, jota ohjaavat yksilön motivaatiot siinä omassa ympäristössä ja lait ja asetukset.
***
On ihmisiä, jotka kokevat, että heikompia pitää puolustaa. Luonto ei ole meistä heikompi. Luonto päättää lopulta, miten populaation käy. Ihmiset ovat vain yksi populaatio muiden lajien joukossa. Saatamme luulla, että voimme porskuttaa eteenpäin niin kuin aina ennenkin. Kokonaiskuvaa ei tarvitse katsoa, koska... Miksi?
Olemmeko kääriytyneet väärään turvallisuudentunteeseen? Unohdimmeko reflektioempatian, joka mahdollistaa uuden tiedon kuulemisen, vastaanottamisen, pohtimisen ja jäsentämisen vanhentuneen tiedon joukkoon uutena tietona..?
***
On mukava pohtia ja tutkailla asioita, eri näkökulmia ja sisältöjä. Kun huomaan, että koen sisäistä ristiriitaa tai selkeää muutosvastarintaa: En jätä asiaa siihen. Luen ja tutkin enemmän, jotta ymmärrän miksi asia minua häiritsee ja mikä siinä minua häiritsee. Monesti lopputulos saattaa olla se, että uusi tieto on jäsentynyt osaksi jo olemassa olevaa tietoa.
Kommentit
Lähetä kommentti