Nimesin yllä olevan kuvan muistoksi rannasta. Eroosio on huuhdellut näitä näkymiä.
Lukiessani Antti Tuurin kirjaa "Kertomus järvestä" ja kirjavarastosta lainaamaani "Harmaat aallot, ympäristönsuojelun tulo Suomeen" -kirjaa, tuli mieleeni laittaa tänne näkyviin ne sisällöt, jotka
luin ääneen Mixcloudiin (eli klikkaa linkkiä...). Spotifystä löytyy podcast
"Vesimerkillistä", joka kertoo laajemminkin maamme tarinaa. Oma tarinointini pysyy hyvin pitkälle historiassa, omien mielenkiintojeni mukaan. Antti Tuurin kirjasta mietin itsekseni, että vetemme ovat niin säännösteltyjä, että en tiedä miten vesistö toimisi luonnontilaisena. Kun luen historiaa, niin kuulen tarinan kautta, miten asiat ennen olivat. Hänen kirjansa kertoo Lappajärven tarinan.
Olimme koulun kautta Lammin biologisella tutkimusasemalla 25.-27.4.2022 "Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen" -kurssilla. Siellä tuli vastaan myös erittäin mielenkiintoinen näkökulma. Teimme majavakartoitusta ja hyvin pidetyssä työn pohjustuksessa kävi ilmi, että majava kuului vahvasti luontoomme ennen sen sukupuuttoa vuonna 1868. Näin ollen voidaan ajatella, että tehty vesistötutkimus on ollut osin puutteellista, sillä majava on luonut kosteikkoja luontoomme. "Luonnoton vesistöjen tila" syntyi siis sukupuutosta, sillä majavat ja kosteikot puuttuivat.
Tämä on mielenkiintoinen asia pohdittavaksi. Majavahan on insinööri, joka luo ja tukee luonnon monimuotoisuutta. Sen toiminnan lähtökohdat ovat eri kuin ihmisen, mistä syystä saattaa syntyä "eturistiriitoja" alueilla, joilla majava työskentelee.
Tämäkin kuva on "muisto rannasta".
Näin elämäni ensimmäisen majavan EVOlla 25.4.2022. Kuvaan en sitä kuitenkaan saanut.
Kommentit
Lähetä kommentti