Jos videon resoluutio on huonohko, niin vaihda asetuksista HD laatuinen video (mutteri videon alanurkassa).
Kesän 2020 työharjoittelu
Kesällä 2020 tein harjoitteluni Kuohi-Nerosjärven suojeluyhdistys ry:lle. Tehtävänäni oli kartoittaa Suomenjoen alueen ojat, purot ja norot sekä alueen majavatilanne. Harjoitteluraporttini löytyy tämän blogin lopusta. Harjoitteluni aikaväli oli toukokuun alusta elokuun ensimmäiselle viikolle ja niinhän siinä kävi, että kun pääsi aiheeseen sisään ja kiinni, niin aika jo loppui. Raportin oikolukuun ja hiomiseen olisi voinut jäädä enemmänkin aikaa, mutta deadline on deadline. Alkuun työn piti olla opinnäytetyö, mutta en saanut koululta vihreää valoa, koska opinnäytetyöpaja oli suorittamatta (verkkokurssi moodlessa).
Vuoden 2020 kesä jäi mieleeni aurinkoisena ja Suomenjoki kauniina lintukotona. Jokena Suomenjokea rasittaa ihmistoiminta siinä missä jokia muuallakin, mutta huomioni kiinnittyi myös siihen, miten raskaasti jokea on muokattu sen ensimmäisestä perkauksesta lähtien vuoden 1933 jälkeen. Kävin Jyväskylän kansallisarkistossa lukemassa sinne toimitetut asiakirjat ja kirjoitin historiaosuutta niiden pohjalta. Virallinen asiakirja on hyvä tietolähde, sillä kun aikaa kuluu, niin ihmismuisti ei ole yhtä tarkka.
Historiaosuus toi raporttiin mukaan sen inhimillisen puolen, joka osaltaan kertoo sitä tarinaa, miksi Suomenjoki on sellainen kuin se nyt on. Maa-alasta on otettu elantoa niin ravinnontuotannon kuin metsätaloudenkin puolelta. Suurimmassa osassa alueella on metsätalous, jota nykyäänkin Suomenjoen alueen maankäytöstä on noin 86 %. Alueella on koettu hankaluuksia 1930 - luvun lopun ja 1940 - luvun alun sotien kohdalla. Joen perkaaminen auttoi tukin uittoa ja laski vedenpintaa tuoden esiin viljelykelpoista maata eli pääsääntöisesti kyseessä oli kuivatustoimenpide.
Nykyään, noin 100 vuotta myöhemmin, kuivatuksesta ja perkauksesta aiheutunut muutos alkaa näkyä. Joki ja sen vesi kuljettaa virratessaan. Matala- ja laaja-alainen Nerosjärvi oli suunnitelmallisesti alueelta pois ohjatun veden varasto ja samalla kaikkien näiden vuosien aikana kulkeutuneen lietteen varasto.
Suomenjoki noin 11,5 km, jokeen laskevaa ojastoa noin 129 km
Raportissani käyn läpi tarkemmin menetelmän, miten tuohon otsikon lopputulokseen päästiin. Huomionarvoista on se, että lukema on alakanttiin sillä ELY-keskus pitää kirjaa maatalousojista ja Metsäkeskus suometsien ojituksista, joita se suunnittelee ja joita Metsänhoitoyhdistys toteuttaa. Metsänomistajat saavat kaivaa ja kunnostaa ojituksia "vähäisessä määrin", mikä aiheuttaa sen, että kartoittamatonta ojastoa on paljon. Tämän huomasin käytännössä maastokäynneillänikin. Vuosien mittaan "vähäisessä määrin" tehdyt ojitustyöt ovat lopulta suuria. Suomenjokeen päätyy 58 ojaa ja 82 % niistä on metsätalousojia.
Suomenjoki alkaa Paarlammista ja päättyy Nerosjärveen. Suomenjoen vedestä 3/4 osaa tulee Vesijaolta, loppu tulee Musta Paarlammilta, Paarlammiin laskevista ojista ja Suomenjokeen laskevista ojista sekä kaikista puroista ja noroista, jotka laskevat ojiin. Musta Paarlammin ja Paarlammin välinen korkeusro on vain 10 cm, mikä tarkoittaa sitä, että vedenliike on hidasta, jolloin ravinteita kertyy sedimentteihin ja veteen. Musta Paarlammin ojan ravinnepitoisuus onkin tasolla tyydyttävä/ välttävä. Tämä ravinnerikas ja humuspitoinen vesi (näkyy veden väristäkin tuo humuspitosuus) etenee Paarlammiin etenkin sulamis- ja tulvavesien aikana. Musta Paarlammin pituus on 680 m ja siihen laskee ojastoa noin 38 km verran.
Vesiensuojelulliset toimenpide-ehdotukset
Suomenjoen kohdalla valuma-alueen koko käsinrajattuna (väli Paarlammi-Nerosjärvi eli Suomenjoki) olisi noin 585 ha ja alueen sisään jäisi 49 ojan päät. Kosteikoksi ehdotettiin vanhaa Masonjärveä, joka on ollut luonnollinen lampipullistuma Suomenjoessa. Masonjärvi katosi 1933 perkauksen jälkeen, kun peruskalliota ja Masonkoskea perattiin.
Musta Paarlammille ehdotettiin putkipatoja, jotka irrottavat suoran ojayhteyden Musta Paarlammiin ja Musta Paarlammin ojaan. Samassa yhteydessä tulisi kaivaa uudet ojat, jotka johdattavat ojaston vedet putkipadon kautta eteenpäin.
Majavat
Alueella on hyvinvoiva majavayhteisö, joka viihtyy etenkin Jelminniemellä, Rummakonmutkassa ja Tervajärvellä. Majavien läsnäololla on hyvät ja huonot puolensa. Yksi huono puoli on ojien kaiveleminen, joka pitää lietteen liikkeellä. Padot keräävät lietettä, mutta patojen purkaminen päästää isojakin lietekuormia liikkeelle.
Raportissa ehdotettiin asian kartoittamista tarkemmin esimerkiksi opinnäytetyön kautta, sillä harjoittelun aikana aihetta raapaistiin vain pinnalta. Patojen purkaminen lähinnä pahentaa joen tilannetta, se ei ole lopullinen ratkaisu tilanteelle.
Harjoittelustani
Sain työskennellä täysin itsenäisesti, työskentelyyni puututtiin hyvin vähän, mikä helpotti työn tekemistä. Harjoittelunohjaajani oli apunani tarvittaessa, mutta vastuu teorian kokoamisesta ja ratkaisujen pohdinnasta oli ja on minulla. Sain ratkaisujen pohdintaan toki apua, mikä näkyy raportistanikin.
Maastokäynneille heräsin aamulla klo 05 ja kotona olin usein illasta klo 19-20 jälkeen. Koin, että yhdistyksen henki oli hyvä ja heitä oikeasti kiinnostaa se, mitä he tekevät. He haluavat olla paikallisten apu ja tuki alueella, jolla toimivat. Yhdistys on pieni ja toimii jäsenmaksujen, vapaaehtoisten tukimaksujen yms. avulla. Tässä alla vielä linkki raporttiini sekä yhdistyksen sivuille (molemmat samassa linkissä). Jos olet alueelta ja asiat kiinnostavat, niin tue yhdistyksen toimintaa maksamalla jäsenmaksu.
- Kati
Kommentit
Lähetä kommentti